maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulukuu

Koska koko joulukuu on suurimmaksi osaksi ollut hiljaiseloa täältä puolelta, ajattelin siksi valottaa vähän instagramin kuvia, jotta näkee mitä kaikkea meikä on tämän hiljaiselon aikana puuhannut (koulutöiden ja työnteon lisäksi siis :D)



Mua nauratti aika hurjasti kun meidän murunenkin sai oman joulukalenterin. Loppujen lopuksi oli kuitenkin niin hellyyttävää kun rapisutti tota kalenteria ja pallero juoksee heti ja tietää mistä on kyse.

Joulukuu on yleensäkin yhtä ruokailun kuukautta, eräänäkin päivänä pitkän työpäivän jälkeen kävin vain hakemassa aurajuustoa ja pipareita ja mussuttelin niitä ennen nukkumaanmenoa sohvalla. Oikea possuhetki..

Rakastan joulupakettien paketoimista! Musta on todella hauskaa ostella erilaisia nauhoja ja pieniä koristeita ja nähdä vähän vaivaa pakettien eteen.




Tampereen viikonlopun jälkeen käytiin vielä perheen ja poikaystävän kanssa Tuomaan markkinoilla ja kuunneltiin joululauluja kierrellessä putiikkeja. Siellä on aina ihana käydä hakemassa joulufiilistä ja kyllä sellainen löydettiinkin vaikka aika kolkon näköistä sään puolesta olikin.

Suuren työrupeaman ja kouluhommien takia iski myös aika järkyttävä joulustressi, kun tajusin puolien joulujuttujen olevan tekemättä ja koulujuttujenkin painavan päälle. Onneksi kaikki meni parhain päin lopulta, tarvittiin vain vähän auttavia kavereita ja aikataulutusta ;)


 Lopulta kun kaikki oli saatu tehtyä, eikä ollut enää mitään murehdittavaa, sai ihan rauhassa virittäytyä joulutunnelmaan sekä kotona, että töissä.


Viimeisenä työpäivänä virittäydyttiin töissä oikein kunnon tontuiksi ja kaikilla oli päässä söpöt rusetit. Kevensi kyllä ehdottomasti tunnelmaa! Eka pakettikin tuli saatua, tuo itsetehty tähti on muuten nyt roikkumassa meidän kuusessa :)


Joulupyhät menivätkin mukavasti perheen ja poikaystävän seurassa. Tuli paljon herkuteltua, saunottua moneen otteeseen ja möllöteltyä vaan. Sellaistahan joulun kuuluukin olla.

Kohta saakin jo alkaa valmistella vuoden 2014 viimeistä päivää, vielä ei ole mitään kunnollisia suunnitelmia, mutta kyllä ne siitä vielä lutviutuu. Mukavaa vuoden 2014 viimeistä viikkoa :)

Instagramin käyttäjätunnukseni on @kellikor

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunviettoon

Hei, vielä ollaan elossa ja kaikki on vihdoinkin hyvin! En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt koneen äärelle. Valehtelematta, tämä on ehkä toinen kerta kun avaan oman läppärin muutaman viikon aikana. Sosiaalista mediaa olen ehtinyt selailla puhelimen kautta metromatkoilla ja siihen se onkin jäänyt. Mutta nyt, vihdoinkin kaikki tentit ja esseet on hoidettu ja kuusipäiväiset työviikot on ohi.

Tänään sulkiessani työpaikan oven, olin väsymyksestä huolimatta superiloinen. Vihdoinkin pääsen joulun viettoon! En ole yhtään tyytyväinen, etten ole ehtinyt osallistua ollenkaan joulun laittoon. En ole edes leiponut pipareita tänä vuonna! Onneksi mulla on ihana ystävä, joka kuuli avunhuutoni ja teki piparit puolestani.

Mä olen pahimman luokan jouluihminen. Musta Joulu on aivan ihanaa aikaa, jolloin vietetään aikaa perheen kanssa syöden herkullista ruokaa ja möllötellen. Vaikka Joulu onkin materialistista aikaa, niin itse kuitenkin nautin kun saan hemmotella läheisiäni tarkkaan harkituilla lahjoilla. Musta on ihanaa ilahduttaa ihmisiä ja meinaan aika usein mennä ihan överiksi joululahjojen suhteen. Tänäkään vuonna en ole uskaltanut katsoa tiliotetta ollenkaan. Se on kuitenkin vain rahaa ja kerran vuodessa sitä lähimmäisiään hemmottelee samalla tavalla







Edellisenä viikonloppuna vietettiin pikkujouluja entisten työkavereiden kera. Pari tyttöä uupui matkasta ja vaikka heitä kaivattiinkin, niin oli meillä silti superhauskaa! Niin kuin kuvista näkyy, ruoasta ei ollut puutetta ja ai että miten namia kaikki oli. En edes muista milloin viimeksi olisin syönyt itseni noin ähkyyn (Jouluna?) ja meinattiinkin masujemme kera jäädä jumiin sohvalle. Vähän aikaa jumiteltuamme päätimme kuitenkin ryhdistäytyä ja menimme vielä parille Tampereen korkeuksiin. Uskon, että jaksoin varmaan nämä loppurutistukset monen monta kertaa paremmin kun sai pienen tyttöjen viikonlopun tuohon väliin.

Nyt nukkumaan ja huomenna on vihdoinkin se kauan odotettu päivä! Oi en melkein malta odottaa aamua ja riisipuuroa kanelin kera, joulusaunaa, joulutorttuja, paketointien rapistelua ja kaikkea muuta ihanaa huomiseen liittyvää.

Sen kummemmin ihmettelemättä, toivotan kaikille ihanaa, kaunista, herkullista Joulua kaikille! :)
Palaillaan langoille kunhan vähän on saanut lepäiltyä, nyt nukkumaan ja ansaittuja vapaapäiviä viettämään!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Neulemekko ja poolokaulus

Ihana äitini toi Tallinnasta tuliaisina minulle neulemekon, jossa on iso ja lämmin poolokaulus. Rakastuin mekkoon ihan hurjasti ja se on näkynyt päälläni nyt useimpina päivinä. Mekko on ihan järkyttävän lämmin, välillä jopa liian lämmin! Tähän on kuitenkin aivan ihanaa kietoutua luennoilla. Poolokauluksista itselläni on jäänyt traumat lukioajoilta niistä kaulaa kuristavista kauluksista, enkä ole niiden vuosien jälkeen koskaan hankkinut mitään poolokauluksista. Tässä neulemekossa on kuitenkin aivan ihana kaulus, se on muhkea, paksu ja löysä, eli kurkkuahdistuksesta ei onneksi tietoakaan.


Olen yleensä aika pelokas käyttämään hameita tai mekkoja talvisin, koska en kestä hyvin kylmää. Tänä syksynä olen kuitenkin intoutunut enemmän käyttämään muutakin kuin farkkuja ja syynä siihen on, että olen löytänyt fleece-sukkahousut! Juu, tiedän, että varmasti olen erittäin myöhäinen herääjä, mutten ole todellakaan kuullut tällaisesta aikaisemmin. Fleece-sukkahousut ovat todellakin tarpeeksi lämpimät, että nyt hameitakin ja mekkojakin voi käyttää ihan hyvin arjessakin, eikä tarvitse pelätä kylmyyttä.


Neulemekko - Massimo Dutti
Trenssitakki - Zara
Huivi - Massimo Dutti
Nilkkurit - Ecco
Laukku - Louis Vuitton



Viime päivät olen ottanut erittäin lungisti. Puhumani toinen työ ei päättynytkään, kun sen piti ja olen nyt taas viime viikot viettänyt 16-18-tuntisia työ/koulupäiviä. Nyt onneksi pitäisi projektin vihdoinkin päättyä parin päivän sisällä (toistelen itseäni, tiedän, mutta nyt oikeasti!). Tänään olen viettänyt erittäin rennon sunnuntain, en muista milloin olisin tällaisen päivän viettänyt! Aamulla nukuin pitkään ja söin aamupalan sängyssä Frendejä katsellen, kävin äidin kanssa huonekalukaupoilla, siivoilin ja tein hyvää ruokaa ja nyt katselen telkkaria teemukin parissa. Ihanan rentoa, tällaisten sunnuntaiden pitäisi olla!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Busy Hat-Lady

Hellou pitkästä aikaa! En ole tosiaan unohtanut bloggerin salasanaa, vaikka niinkin voisi kuvitella. Kaksi työpaikkaa koulun lisäksi syövät todellakin enemmän kuin osasin odottaa, enkä varmaan ole koskaan kokenut tällaista stressin tasoa. Mutta enää viikko tätä kuukautta jäljellä!! Tämä viikko tulee siis luonnollisesti olemaan stressaavin kuin mikään tähän mennessä, kun työprojekti on saatava loppuun ja koulussa on tottakai juuri tälle samaiselle viikolle laitettu duedateja. Esimerkiksi eräs kirjaessee pitäisi kirjottaa 300-sivuisesta kirjasta, jota en ole aloittanutkaan vielä. Niin ja palautuspäivä on ylihuomenna. Hyvä Kelli, erinomaiset ajankäyttötaidot sulla!


Tulin siis vain nopeat moicut kirjoittelemaan ja kertomaan, että elossa ollaan ja täysiä pusketaan vielä tämä tuleva viikko! Toivottavasti tämän projektin jälkeen saisin kouluhommia vähän ajan tasalle, jolloin pääsisin blogiinkin vähän enemmän kirjoittelemaan. Postausideoita on itseasiassa ajan kanssa tullut montakin päähän, eli toivottavasti piakkoin saisitte jotain muutakin luettavaa, kun ikuiset jorinat hektisestä elämästäni.


Trenssi - Zara
Neule - HM
Hame - Mango
Huivi - Massimo Dutti 
Hattu - HM
Laukku - LV

Asusta sen verran, että nyt olen minäkin sitten hurahtanut tähän hattumuotiin! Äitini mielestä näytän ihan sieneltä tuo päässä, itse kuitenkin tykkään! Hattu on juuri sellainen pieni lisä arjen asuihin. Tuunasin itseasiassa tuota hattua ostamalla siihen mustan silkkinauhan ja tein rusetin tuohon ympärille. Siitä tuli todella kivan näköinen ja auttaa jopa siihen, ettei hattu meinaa lentää päästä jokaisessa tuulenpuuskassa. Muusta asusta ei olekaan sen kummempaa sanottavaa, aika perus kouluasu, hame ja neule - niissä on superisti mukavampaa istuskella luennoilla kuin farkuissa!


Nyt vielä vähän puuhailemaan kouluhommien pariin, tänään en ole nimittäin saanut vielä mitään aikaiseksi! "Vahingossa" tästä päivästä tuli vähän mielivaltainen vapaapäivä, vaikkei sellaiseen olekaan varaa juuri nyt. Puolustelin tätä laiskuus vapaapäivää sillä, että nyt olen sitten puhtia täynnä ja valmiina tähän tulevaan kaaosviikkoon!

Lempimottoni tällä hetkellä on eräs, jonka ystäväni lähetti mulle. Luen tätä joka päivä nykyään, jotta muistan, että kaikella on merkitys ja huonot päivät vievät joskus niihin hyviinkin ja kova työ tuottaa hedelmää (kliseet on kliseitä syystä ;))

You have to fight through some bad days 
to earn the best days of your life.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Syksyinen asu

 
 
Heipähei!
 
 
Tällä viikolla olen viettänyt syntymäpäiviäni ja saanut taas vuoden lisää mittariin. Pari vuotta sitten synttärit herättivät mussa kauhun tunteita, en vain halunnut olla "kakskymppinen". Tuntui, että nyt tämä oli tässä, nuoruus ja villeys on takana ja nyt pitää alkaa käyttäytyä ikäiseltään. Ei sillä, että olisin koskaan ollut erityisen villi nuori, mutta jostain tällainen kaipuu heräsi. 


 
Tänä vuonna oli ehkä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen sellainen olo, että onko sillä nyt niin väliä? Ja noh, jos totta puhutaan, ei niihin teinivuosiin hirveän mielellään palaisi. Monet jo melkein nelikymppiset sanovat, että ovat onnellisimmillaan olleet kolmenkympin jälkeen, enkä ihmettele. Mitä enemmän vuosia karttuu mittariin, sitä enemmän olen varma itsestäni.
 Vasta ehkä noin vuoden ajan olen yrittänyt oppia tekemään päätöksiä itseni vuoksi,
 en muiden. Teen enemmän asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi,
en välttämättä niitä jotka olisivat fiksuimpia, tai miellyttäisivät muita.
Olen oppinut vasta parin vuoden sisällä, että on ihan okei sanoa ei; eikä haittaa
 vaikka joku loukkaantuisi sen myötä.
 Turhan ankaran opetuksen kautta olen oppinut, ettei ystävien määrä ole tärkeää, vaan niiden laatu; ne ystävät, jotka ovat ymmärtäneet, että sinä kuuntelisit ja kuuntelisit heidän huoliaan vaikka hamaan tappiin, jos he eivät kysyisi miten sinulla menee. Ne, jotka soittavat sinulle siltä istumalta, kun kuulevat jotain pahaa tapahtuneen, eivätkä välttele, koska eivät halua olla osa murhettasi.
 
Tykkään melkein eniten nykyään itsessäni riskienottokyvystäni ja kyvystä heittäytyä asioihin. En tiedä mistä se on kummunnut, joten ainoa selitys on iän tuoma varmuus. Aikaisemmin olen aina ollut sellainen, joka tilaisuuden tullen ajattelee "no en minä, en mä kuitenkaan osaa/pysty/saa/yms". Nyt lähden asioihin ajattelen, etten ainakaan menetä yrittämällä. Tällä mentaliteetilla sain tänä syksynä ensimmäistä kertaa oman alani töitä unelmafirmastani. Ja vaikka tekemäni työ ei ole sitä mitä haluan tehdä vastaisuudessa, olen ylpeä että olen saanut täysin omin avuin jalkani oven väliin firmaan, jossa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa.
Iän myötä ymmärtää myös, että mikään ei tule helpolla - mutta se ei haittaa, sillä mikään ei kestä ikuisesti. Aikaisemmin kaihdin stressiä, pelkäsin koko ajan, että minulla on liian isoja paloja purtavaksi ja luovutin liian helposti. Tänä syksynä minulla on kaksi työpaikkaa ja koulu, jotka vievät minulta enemmän tunteja päivässä, kuin antaa olisi. Menen nukkumaan liian myöhään töitä tehden ja herään aamulla aikaisin kouluun, tai toiseen työhön. Vaikka pari kertaa viimeisen kuukauden aikana olen meinannut purskahtaa itkuun väsymyksen tai stressin takia, niin luovuttaminen ei ole käynyt mielessänikään. Projektini unelmafirmassani tulee kestämään tämän kuun loppuun ja sen jälkeen helpottaa, eli tosiaan mikään ei kestä ikuisesti. Vähän aikaa jaksaa pakertaa ylitöitä, jotta saisi tulevaisuudessa haluamansa.


Huivi - Massimo Dutti
Housut - Mango
Trenssi - Zara
Nilkkurit  - Ecco
Laukku - Louis Vuitton
 


Jos olen nyt jo oppinut ja kehittynyt niin paljon "kakskymppisissäni", niin mitä kaikkea tulen oppimaan vuosien kuluessa? Näin ajatellen, ei tulevat iän karttumiset pelota ollenkaan niin paljon. Niin ja kyllä musta vieläkin villi puoli löytyy tarpeen niin vaatiessa, mutta totuus on että oma sohva, teemuki ja telkkarista "vain elämää" houkuttelevat näin perjantai-iltana enemmän kuin mikään muu.. :)

Mukavaa viikonlopun alkua!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sunnuntaifiilis

Vapaa sunnuntai, ei mitään menoja, ei mitään velvollisuuksia; mikä herkullinen harvinaisuus! Tällainen sunnuntai pitää käyttää hyväksi ja tänään erittäin pitkien yöunien jälkeen, söin rauhallisen aamupalan ja siirryin sitten puunaamaan asuntoa. En edes muista milloin viimeksi olisin ehtinyt siivoamaan, onneksi poikaystävä on kuitenkin täällä käydessä aina hoitanut tätä puolestani..


Nyt koti tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta, jo toinen pesukoneellinen pyörii ja tiskikonekin on kohta pessyt. Loppuilta meneekin varmaan koulutöiden tekemisessä, jotta saisin ensi viikon jutut tehtyä valmiiksi. Muutenhan en edes harkitsisi tällaista ahkeruutta, mutta tiedän etten töiden takia ehdi viikolla keskittyä kouluhommiin ollenkaan. Tänään on siis tällaista proaktiivista toimintaa!




Nyt siis pieni kooma vielä ennen kouluhommien aloittamista! Mukavaa sunnuntaipäivää :)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksyä kenkäkaappiin

Yleensä kun saan jotain päähäni, en rauhoitu ennen kuin päähänpistokseni on tyydytetty. Liian usein nämä päähänpistot ovat valitettavasti jotain muotiin ja shoppailuun liittyvää. Rasittavinta näissä on se, että päähäni on muodostunut jokin kuva täydellisestä jostain, mikä tarkoittaa sitä, etten tyydy mihinkään aika hyvään. Etsin vaikka monta vuotta, jotta löydän juuri sellaisen täydellisen yksilön, joka olisi juuri sellainen kuin pääkopassani olen kuvitellut.

Tästä syystä minulla ei ole vieläkään täydellistä villakangastakkia, vaikka olen jo monta vuotta etsinyt. Minulla ei myöskään ole täydellisiä mustia korkokenkiä, juurikin tästä samaisesta syystä (valitettavasti ne punapohjaiset täydelliset eivät ihan mahdu budjettiini..). Näiden tilalle olen ostanut jotkin halpistuotteet, koska ajattelen, että käytän niitä vain yhden kauden, koska ihan varmasti seuraavana vuonna löydän haluamani. Kröhöm, mustia korkkareita olen etsinyt noin neljä vuotta ja villakangastakkia kolme vuotta. 

Silloin kun kuitenkin köydän etsimäni ja se on täydellinen, kiitän aina itseäni siitä, etten tyytynyt johonkin ihan hyvään -malliin. Näin kävi nyt nilkkureiden etsinnässä. Mielessäni on ollut parin vuoden ajan kuva nilkkureista, jotka muistuttaisivat Acnen Pistoleita, mutta olisivat sirommat ja naisellisemmat, pienemmällä korolla. Pari kertaa olen meinannut sortua johonkin tekonahkaiseen, kun se malli oli ihan nätti; tai sitten olen ajatellut ostaa laadukasta, vaikka malli ei ollutkaan se täydellinen.



Eräänä päivänä kävin sitten Eccon liikkeessä, ihan varmana ettei tuollaisella mummomerkillä ainakaan ole mitään kivaa. Noh, miten sitten kävikään? Heti sisään astuessani näin juuri mielikuvani mukaiset kauniit nubukinnahkaiset nilkkurit hyllyssä. Siro korko, naisellinen muoto, rokkivetuketju sivussa ja ah, niin mukavat jalassa. Ei auttanut muu kuin mennä kassan kautta. Ja kuinka paljon tosiaan kiittelin itseäni siitä, etten tyytynyt vähempään. Olisi nimittäin harmittanut, jos olisin nämä nähnyt jo toiset keskinkertaiset ostettuani.


Näissä tosiaankin laatu on korkealuokkaista ja mukavuus on yltiömäistä. Kävelin näillä juuri koko päivän koulussa ja kaupungilla ja kotiin päästessäni vasta illan suussa, ei jalat olleet ollenkaan väsyneet tai kipeät. Jos ei paremmin tietäisi, niin ei varmasti edes tajuaisi jalassa olevan korkoa. 


Jalkinepuolelta olen siis valmiina syksyyn ja nämä tuovat sitä paljon kaivattua särmää syksyisiin mukavuusasuihin. Ehkä tässä jossain vaiheessa törmäisin vielä siihen täydelliseen villakangastakkiin, niin syysgarderoobini olisi jo erittäin hyvällä mallilla. 

Toivottavasti ilmat muuttuisivat vähän paremmiksi, niin näitä uskaltaisi käyttää enemmän. En halua nubukinnahkaa sateessa käyttää, vaikka monta suojakerrosta noiden päälle onkin jo laitettu. Eikös tämän alati niin luotettavan keltaisen lehdistön mukaan tästä olisi tulossa lämpimin syksy aikoihin? Toivotaan! 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Siisti rentoiluasu

Tässä tulisi lupaamiani asukuvia uusien vaatteiden kera. Tätä asua vähän muokattuna on näkyny mun päällä useimpina päivinä. Rennot housut jalkaan ja bleiseri niskaan, asu on suht siisti, mutta silti niin mukava luentoasu.


Arskat lainasin poikaystävältä asukuvien ajaksi, kun aurinko paistoi kauniisti, enkä halunnut siristellä kaikissa kuvissa. Toi Clubmasstermalli on musta tosi kiva ja ehkä saankin nuo halpikset omaan käyttööni sitten kun poikkikselle saapuu aidot Clubmasterit postissa ;)


Neule - Massimo Dutti
Housut ja bleiseri - Zara
Ballerinat - Tommy Hilfiger
Laukku ja huivi - Mulberry



Koulu on lähtenyt käyntiin mukavasti ja ainakin vielä tuntuu olevan motivaatiotakin. Toivottavasti into jatkuisi pitkin syksyä, edellisvuosia katsoen tämä alkusyksyn motivaatio on nimittäin välillä, köh, hiipunut aika nopeastikin. Toisaalta maisterivaiheen opinnot vaikuttavat olevan erittäin mielenkiintoisia. Tuntuu, että vihdoin ollaan päästy niistä johdantokursseista kunnon kursseihin, joissa oikeasti keskitytään johonkin tiettyihin asioihin. Kandikurssit vaikuttivat aina raapaisevan vain pintaa ja mielenkiintoisen aiheen tullessa vastaan, proffa siirtyikin eteenpäin sanoen, että näistä aiheista puhutaan sitten lisää syventävillä kursseilla. Tällä hetkellä opiskelen esimerkiksi graduun valmistavalla metodologikurssilla, mielipiteitä analysoivalla kurssilla ja Intiaanien klassikkokirjoja tutkivalla kurssilla. Ainakin omasta mielestäni siis mielenkiintoisia aiheita, joista ihan mielellään kuuntelee ja oppii.

Huomenna onkin eräs jännittävä tapaaminen, toivottavasti kaikki menee hyvin! Pitäkää peukkuja pystyssä ;)

perjantai 29. elokuuta 2014

Lissabonin ostokset

En shoppaillut mitenkään erityisen paljon Lissabonissa, mutta kaikki ostokseni olivat suunniteltuja ja tarpeellisia. Okei, kaksi heräteostosta tuli tehtyä, joista toiselle ehkä tulee kuitenkin kesällä käyttöä ja josta joudun varmaan heittämään pois laadun vuoksi... Opinpahan, etten osta neuletta enää koskaan vain sen neljän euron hintalapun vuoksi. Noh, oppia ikä kaikki jne. Kaikkiin muihin ostoksiini olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.


Pitkän aikaa olen halunnut rentoja löysiä pöksyjä ja risaisia farkkuja. En mitään "puolet reisistä ja polvista näkyy"-farkkuja, mutta sellaisia joissa olisi edes jotain pientä rokkia. Molemmat pöksyt löysin sitten Zarasta. Lökäpöksyihin ihastuin niiden materiaalin vuoksi, ne ovat vähän paksumpaa matskua kuin muut kokeilemani lökäpöksyt ja niissä on resorit nilkoissa. Esimerkiksi monet silkkiset housut mitä olen kokeillut ovat leveälahkeisia ja täten tällaiselle pätkälle ihan liian isot. Tällaiset resorilahkeiset sopivat siis mulle paremmin kuin hyvin. Kaupassa mietin jonkin aikaa tulisiko näille käyttöä ja osaisinko käyttää näitä, mutta parin viikon aikana olen melkein korvannut farkut näillä. Enpä ole oikeastaan törmännyt vielä mihinkään mikä olisi ollut täysin nou-nou näiden housujen kaverina.


Massimo Dutista olisin luonnollisesti voinut ostaa puolet vaatteista ja asusteista, mutta maltoin itseni. (Poikaystäväni taas ei harrastanut tällaista itsekuria mitä tuli Dutin myymälöihin..). Massimosta mukaan lähti kuitenkin tämä ihana perusneule, jollaiselle on ollut myös tarvetta. Monet neuleistani ovat todella paksuja, joten tällainen bleiserinkin alle menevä puuttui kaapistani. Yksi viime viikkojen lemppariasuni onkin ollut nuo lökäpöksyt ja tämä neule; voiko mukavempaa asua kuvitella?



Toinen ostokseni Massimo Dutilta oli tämä muhkea ja ihanan pehmeä huivi. Olen monien muiden tapaan myöskin haaveillut Acnen Canada-huivista, mutta nähtyäni tämän, en oikeastaan osannut miettiä miksi Canada olisi tätä parempi. Laatu tuntuu erittäin hyvältä, huivi on todella iso (en ole päässyt vertailemaan Canadaan, mutta uskallan väittää että lähellä ollaan) ja muhkea ja väritys on täydellinen. Hintakin oli yli puolet Acnen huivia edullisempi, eli loppujen lopuksi olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.



Huivini lisäksi olen eniten innossani trenssilöydöstäni! Trenssi olikin tarkoitus ostaa ja kokeilin vaikka mitä erilaisia, mutta takkien suunnittelijat eivät vain oikein ymmärrä mun kroppaa. Se, että ihminen on pieni ja lyhyt, ei välttämättä tarkoita aina sitä että hänen kädet ovat silloin myös pienet ja lyhyet. Ikuisuusongelma kohdallani on siis aina että, takki on joko liian iso kaikkialta muualta kuin hihoista tai sitten se on sopiva muuten mutta hihat ovat ranteiden yläpuolella. Plus trenssivaatimukseni oli, että sen pituus olisi polvien yläpuolella, muuten näyttäisin vain siltä kuin takki kantaisi minua. Lopulta Zaran alerekistä bongasin tämän kivan yksilön, joka istui aivan täydellisesti ja - kyllä vain - hihat olivat tarpeeksi pitkät. Hintakaan ei kirpaissu vaikka paljon enemmänkin olisin voinut trenssitakista maksaa, eli ei muuta kuin kassan kautta! Tässä yksilössä on myös tosi kivan tuntuinen materiaali, aika sellaista paksua ja uskallan jopa väittää että pitää edes vähän sadetta tuon pintatekstuurin ansiosta.


Kaupasta poistuessa poikaystävä kysyi varovasti "Voidaanko me polttaa nyt se sun vanha trenssi?". Heh, vissiin en ollut ainoa joka oli kyllästynyt rumaan, löysään ja ylisuureen trenssiini :D


Pahoittelen muuten kuvia, käytin kyllä puoli tuntia ainakin näiden muokkaamiseen, mutta näköjään blogger ei vaan halunnut niistä pikselittömiä. Ikuisuusongelma vissiin erittäin monessa blogissa. Aikaisemmin ongelma ei ole kyllä ollut ihan näin paha blogissani, ehkä sitten jokin tietty muokkausjuttu sai nämä nyt menemään näin rakeisiksi. Pääasia on, että ostokset tuli esiteltyä :)

Näiden vaatteiden lisäksi ostin esimerkiksi huonetuoksun Zaralta ja kuvissakin vilahtaneen Panama-hatun. Instagramissa moni ehtikin huolestua shoppailuistani julkaistuani kuvan shoppailupusseistamme, mutta tuliaisia tuli ostettua aika tavalla ja ainiin, poikaystäväni osti varmaan koko syysgarderoobinsa uusiksi. Hänellä on meneillään pieni tyylinvaihdoskausi, joten hän tosiaan innostui Lissabonissa. Hyvä vain :)

Itse olen siis ainakin erittäin tyytyväinen ostooksini ja kunhan saan hovikuvaajani paikalle, niin lupaan esitellä vaatteita ihan käytössäkin. Siihen saakka mitä mieltä te olette ostoksistani :)

lauantai 16. elokuuta 2014

Sintra y Cascais

Olimme Lissabonissa kokonaisen viikon ja tiesimme ihan alusta alkaen, että tulemme vierailemaan myös muita lähellä olevia kaupunkeja. Googlailin vähän ehdotuksia ja kyselin myös kavereilta suosituksia ja eniten suosituksia saivat Sintra ja Cascais. Itsekin suosittelen näitä kovasti ja toivon, että tästä postauksesta olisi jotain apua Portugaliin matkaaville :)

Sintraan pääsi tosiaan junalla, joka lähti Rossion rautatieasemalta, aseman nimi taisi olla Restauradores. Kannattaa olla tarkkaavainen, tai menee täysin aseman ohi, ei nimittäin ole mikään ihan normaali juna-asema. Ulkopuolelta rakennus näytti  nimittäin enemmänkin joltain palatsilta tai luksusteatterilta, ihan huippuhieno! Sieltä sitten perus matkustuskortilla saa menopaluun Sintraan, olisiko hinta ollut 3-5 euron luokkaa. Matkustaminen tuolla on siis ihan naurettavan halpaa. Junamatka kestää 40 minuuttia ja Sintra on päätepysäkki, eli ei tarvitse pelätä ohimenemistä ;)


Sintra on siis periaatteessa nähtävyyskaupunki. Kaupunki on ollut kuninkaallisten suosiossa ja kuninkaallisten linnoja ja linnoituksia tuolta löytyy vähän enemmänkin. Hop on, hop off- oppaat yrittävät saada asiakkaita selittämällä kuinka hurjan kaukana kaikki nähtävyydet ovat toisistaan ja vakuuttavat että ainoa fiksu tapa on todellakin ottaa vain se heidän bussinsa. Me vähän huolestuttiinkin jo, kun kyseessä olevan firman kartassa nähtävyydet näyttävätkin olevan vähintään puolen tunnin matkan päässä toisistaan. Onneksi ei kuitenkaan hypätty tähän turistibussiin, vaan mentiin ihan paikallisbussilla, joita meni viiden minuutin välein. Kyseinen bussi meni puolen tunnin ajomatkan aikana kolmen eri palatsin ohi ja monet näyttivät jopa ihan kävelevän. Me haluttiin ihan ekaksi mennä Pena Palaceen, jonka kehuttiin olevan hienoin Sintran palatseista. Kävelymatka sinne olisi ollut aika pitkä ja varmasti aika rankka mutkittelevine ylämäkineen, en tiedä miten jotkut jaksoivat tien tallata.. Jos olisi halunnut nähdä niitä matkan varrella olevia palatseja olisi ollut ihan helppo pysähtyä aina ja sitten taas myöhemmin hypätä saman bussin kyytiin ja jäädä taas seuraavan palatsin kohdalla.


Pena Palace oli tosiaan todella hieno ja oli todella mielenkiintoista nähdä miten Portugalin kuninkaalliset ovat eläneet. Huoneet olivat täsmälleen sennäköiset, kuin yli sata vuotta sitten kuningattarien ja kuninkaiden siellä oikeasti eläessä. Pena Palacen yhteydessä on myös UNESCOn suojaama luonnonmetsä, jossa olisi varmaan mennyt koko päivä kierrellessä ja ihmetellessä. Metsä oli todella kaunis ja niin lumoava ja monesti mietti, että mitähän nämä tuhansia vuosia vanhat puut ovat oikein nähneet.



Meidän oli tarkoitus käydä ainakin neljässä eri kuninkaallisessa nähtävyydessä päivän aikana, mutta kas kummaa Pena Palacessa ja sen metsissä kierrellessä menikin jo neljä tuntia. Nähtävää olisi riittänyt vielä, mutta päätimme lähteä liikkeelle, että näkisimme edes yhden palatsin vielä päivän aikana. Tulimme siis bussilla alas takaisin keskustaan ja päätimme jäädä pois pysäkillä, jolla jäi tosi monta muutakin tyyppiä. Ei tiedetty yhtään miksi, mutta ei kun ihmisvirtaa seuraamaan. Satuimmekin sitten vahingossa palatsille, jonka itseasiassa olimme halunneet Penan lisäksi eniten nähdä! Sintra Palace oli siis seuraava. Mielenkiintoinen paikka sekin, mutta ei läheskään samalla viivalla Penan kanssa.



Halusimme ehdottomasti kierrellä vähän kaupunkiakin, joten jätimme muut linnat ja linnoitukset tällä kertaa väliin ja luvattiin palata vielä joku päivä. Sintran kaupunki on kyllä ehdottomasti kiertelemisen arvoinen, näin kauniissa paikassa en oikeasti ole vielä käynyt. Sintrassa kannattaa ehdottomasti kierrellä ja istuskella sitten johonkin kahvilaan ja sitten tutkailla ihmisten rauhallista tallustelua kapeilla mukulakujilla. Sintra oli ehdottomasti reissun kohokohta ja jos olisimme vain aikaisemmin tajunneet, niin olisimme varanneet kaksi päivää tämän kaupungin näkemiseen. Ehkä jopa kolme. Tuonne ei kannata lähteä sellaisella mentaliteetilla, että nopeasti yhdestä palatsista toiseen, että näkee mahdollisimman paljon yhdessä päivässä. Ehdottomasti suosittelen, tiedän että ainakin itsellä jäi Sintraan niin paljon nähtävää, että takaisin olen menossa.


Nähtävyyksien lisäksi halusimme ehdottomasti yhden rantsupäivän. Cascaista oli vähän ristiriitaista palautetta, paikalliset eivät suositelleet paikkaa ollenkaan, kun taas turistit suosittelivat. Päätimme tällä kertaa olla turisteja ja mennä turistien mukana. En nyt muista juna-aseman nimeä, mutta Cascais'n juna-asema on vihreän metrolinjan päätepysäkin yhteydessä. Sama juttu taas, muutama euro tiketistä ja 40 minuuttia matkaa. Cascais'ta ei ole oikeastaan niin paljon sanottavaa, kuin Sintrasta. Junasta ulos astuessame, kävelimme noin 10minuuttia ja olimme jo biitsillä. Rantojahan kaupungissa on monta, eli valinnanvaraa löytyisi. Me olimme kuitenkin laiskoja ja jäimme ensimmäiseen vastaantulevaan. Jostain turistioppaasta luin, että kyseinen ranta oli kuninkaallisten kesäranta, enkä ihmettele. Paikka oli pieni kallioiden keskellä oleva "aukko", mikäli siis hakee jotain megarantaa, niin tämä ei ole se paikka. Me haluttiin vain ottaa aurinkoa ja pulahtaa mereen, joten oli aika sama missä oltiin.


Cascais oli ihan viihtyisä, mutta ei mikään suuri näyttävä paikka. Sintran jälkeen paikka oli aika keskinkertainen. Ei sillä, emme kauheasti kaupungissa kierrelleet, sillä monta tuntia rannallaolon jälkeen olimme hiekkaisia joka paikasta ja halusimme vain suihkuun. Kävelimme ja kiertelimme siis vähän, mutta aika mitäänsanomaton kuva paikasta jäi. Ihan hyvä, jos haluaa meren ääreen aurinkoa ottamaan. Rantoja löytyy kyllä muualtakin eli en koe, että tämä paikka on ihan mustsee-paikka. Joku saattaa olla eri mieltä, mutta tämä oli oma kokemukseni :) Voi olla myös, ettemme nähnet kaupunkia vain tarpeeksi. Ranta oli kuitenkin todella kaunis ja viihtyisä, joskin erittäin hiekkainen ;)



Kuten ylistyksestäni saattaakin huomata, suosittelen Lissabonia koko sydämeni pohjasta. Tiedän, että itse tulen kaupunkiin ihan varmasti palaamaan, sillä yhdessä viikossa ei vaan saanut yhtään mitään aikaiseksi. Emme päässeet Albufeiraan delfiinejä katsomaan, niinkuin suunnittelimme, emme ehtineet tutustua Setubalin kalastajakylään, emme nähneet edes Lissabonia kokonaan, Sintrasta puhumattakaan. Jos olisin vaihtoon menossa, Lissabon olisi ehdottomasti yksi vaihtoehdoista.
Matka opetti ehdottomasti tällaiselle suunnittelijalle ja perfektionistille, että välillä voi ottaa ihan rennosti. Ei tarvitse välttämättä tietää minuuttiaikataululla, milloin bussit lähtee, ei edes tarvitse tietää millä bussipysäkillä on pois jäätävä. Jos paikka näyttää kivalta, jää pois tutkailemaan. Ainahan voi palata. Nyt yritän vähän soveltaa Lissabonin mentaliteettia omaankin elämään: välillä voi olla vähän eksyksissä, eikä haittaa vaikka ei ole päämäärää; jonnekin päätyy kuitenkin, jos tarpeeksi kauan tallustelee :)

maanantai 11. elokuuta 2014

Upea Lissabon

Pari viikkoa sitten saavuimme Lissaboniin ja kuten sanottu, kaupungin kauneus lumosi ihan ensi hetkistä. Emme olleet sen kummemmin suunnitelleet matkaamme, joten reissussa olimme suoraan sanottuna puolet ajasta ihan pihalla. Vaikka perfektionisti olenkin, niin tällä kertaa sellainen aikatauluttomuus ei haitannut. Eipä mitkään aikataulut ja täsmällisyydet näyttäneet paikallistenkaan elämään paljoa vaikuttavan, joten miksi me olisimme stressanneet?


Päätimme ennen matkaa, ettemme tällä kertaa ottaisi hotellia. Koimme, että ne vähän halvemmat olivat vähän kauempana keskustasta ja halusimme olla ihan keskellä meininkiä. Esimerkiksi Barcelonassa ollessamme hotellimme oli aika kaukana keskustasta, joten joka päivä tuli ajeltua metrolla edestakaisin. Olin kuullut Airbnb:stä jo muutamaan otteeseen ja joidenkin päivien tutkailujen jälkeen vuokrasimme asunnon Lissabonin keskustasta. Viikon majoituksen hinta oli mielestäni aika sama kuin jonkun 2-3 tähden hotellin hinta vähän kauempana keskustasta - ei siis todellakaan paha. 

Airbnb:stä sen verran, että suosittelen ehdottomasti kaikille kyseistä sivustoa, jos asuntoa mielii loman ajaksi vuokrata. Erittäin helppokäyttöinen sivusto ja tuntui myös todella turvalliselta. Rahat eivät siirtyneet asunnonomistajalle kuin vasta 24h meidän saapumisestamme asuntoon, eli jos ongelmia olisi ollut, olisimme voineet ilmoittaa Airbnb:hin ja olisimme saaneet rahamme takaisin. Asuntoja valikoitaessa karsittiin pois sellaiset, joita ei vielä oltu arvosteltu, osittain jotta tietäisimme että asunto ei ole huijaus ja osittain, koska muiden arvosteluista saa tietenkin rehellisimmän kuvan.


Oma asuntomme oli tosiaan ihan Rossion aukion vieressä, eli metroa emme koko loman aikana käyttäneet kuin kerran mennessämme erääseen kauppakeskukseen, joka oli vähän kauempana. Joka puolelle pystyi kävellä, sillä kaikki kaupunginosat ja nähtävyydet olivat niin lähellä toisiaan. Asunto itsessään oli soma pieni kaksio, jonka ikkunasta saattoi aamupalan äärellä tutkailla paikallisten mummeleiden juoruilua ja poikien pallopelejä. Päivisin saimme juosta karkuun erittäin reviiritietoista terrieriä, joka tuli räksyttämään aina, kun joku astui sen kadulle ja iltaisin manailimme etelänmaiden paperinohuita seiniä. Nautin asunnosta kyllä kaikin rinnoin. Tuntui ihan niinkuin viikon verran olisimme ihan asuneet Lissabonissa. Vaikka koirat haukkuivat, mummelit juoruilivat ja pojat kiljuivat peleissää, niin tuntui että tältä Lissabonissa eläminen tuntuisi. Asunnossa oleminen oli siis aito kokemus. Suosittelen!


Olimme myös erittäin positiivisesti yllättyneitä, kuinka mukavia paikalliset ihmiset olivat. Kaikki olivat erittäin avuliaita ja hyväntuulisia, monet höpöttelivät niitä näitä vaikka kaupan jonossa. Neuvoja paikallisista nähtävyyksistä annettiin melkeinpä kilpaa ja oma tausta kiinnosti aina etenkin tarjoilijoita. Kaikkeen ei ihan kuitenkaan ehtinyt viikossa tottua paikallisessa kulttuurissa. Olen aina itse ollut aika nopeatempoinen ihminen ja mua ärsyttää suunnattomasti saamattomat ihmiset. Veikkaisin että Helsingin nopeatempoisuus on vain kasvattanut omaa kärsimättömyyttä näissä asioissa. Lissabonissa kenelläkään ei missään vaiheessa ollut kiire. Välillä tuntui hyvältä kävellä ihmisvirrassa tasaiseen hiljaiseen tahtiin ja nauttia päivästä, mutta välillä oma helsinkiläisyys nosti päätään ja kirosi kaikkia tassuttelijoita. Ihmiset eivät kaduilla oikein osanneet antaa tilaa, vaan piti kävellä mahdollisimman leveästi ja hitaasti, ettei vaan kukaan pääsisi ohi. Tarjoilijat saattoivat unohtaa olemassaolosi kokonaan, ja laskua piti pyytää välillä moneen kertaan. Kaupan kassalla myyjät jäivät rupattelemaan asiakkaiden kanssa niitä näitä, vaikka takana jono kasvoi ja kasvoi. Lopulta kun pääsit kassalle niin tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt katsellessa sitä hälyttimien poistoa ja rahastusta. Sephorassakin kassalla oli yksi myyjä, joka jauhoi ja jauhoi asiakkaan kanssa ja seisoimme siinä jonossa vartin yhden pienen ostokseni kanssa. Lisäksi parin metrin päässä noin neljä myyjää pitivät omaa rupattelutuokiotaan, eikä meidän palveleminen tullut kuuloonkaan. En oikein voi edes sanoa, että Lissabonissa olisi ollut huono asiakaspalvelu, sillä myyjät ja tarjoilijat olivat aina valmiita auttamaan hymyssä suin ja nuo tilanteet olivat mitä luultavimmin kulttuurieroja.


Syömisestä voisin sen verran sanoa, että mikäli on kasvissyöjä, kannattaa vähän googlailla valmiiksi sopivia ravintoloita. Itsellä kävi nimittäin aika monessa ravintolassa aika huono tuuri ruoan kanssa, kun kasvisruoka koetaan siellä vain pieninä alkupaloina tai tapaksina, joita pitäisi syödä kymmenittäin mikäli täyteen pitäisi tulla. Koimme myös pari hassua tilannetta, kun kasvissyönti ei paikallisille oikein mahtunut päähän. Starbucksin myyjä ehdotti minulle esimerkiksi kanakinkkuleipää, kun kysyin jos heillä olisi kasvisleipää.


Oman talon ovi :)

Lempipaikkani Lissabonissa oli ehdottomasti Bairro Alto, paikka joka tulee eloon vasta illempana. Pienten katujen yllä menee värikkäitä nauhoja, ihmiset istuvat ympäri katuja juoden viiniä ja kuunnellen musiikkia. Tilan puutteessa baarin väki voi tuoda tyynyjä portaille ja istuessa tulee vain niin rento ja tunnelmallinen fiilis. Bairro Alton tunnelma on jotain mitä olisi ehdottomasti saatava Helsinkiinkin. Sellaiseen paikkaan olisi ihana mennä istuskelemaan töiden jälkeen ex tempore ihan vaan koska huvittaa.

Lomailumme ei ihan jäänyt vain Lissabonissa kiertelyksi, vaan ehdimme tehdä pari päiväreissuakin. Jottei tästä tulisi ihan kilometripostaus, jätän päiväreissut toiseen postaukseen :) Tänään palaankin sitten töihin neljän viikon loman jälkeen. Mihin tämä aika oikein meni?