Tunnelmia maalta

Pari tuntia sitten kotiuduin kapsäkkieni kera. Maalla on ehdottomasti mukava olla, mutta sieltä on melkeinpä mukavempaa palata kotiin. Toimiva netti, siistit vaatteet ja oma sänky on aina kullanarvoisia viikon mökkeilyn jälkeen. Oon ehkä vähän kaupunkiprinsessa niinkuin mun setä sanoisi, mutten tosiaankaan ota tuota loukkauksena, vaikka se sellaiseksi olisi ehkä tarkoitettu. ;)

Sai siellä maalla kyllä kunnolla ladattua akkuja. Rantasauna, järvessä pulahtaminen ja luonnossa lenkkeily olivat osa mun viikkoon kuuluvia asioita. Syötyä tuli ehdottomasti paremmin kuin hyvin, kun jokaisen tylsän hetken keskellä pistettiin kahvia tulemaan ja tottakai pullaa sen kanssa. Valitettavasti mun ollessa siellä ei aurinko paistanut läheskään joka päivä, mutta onneksi se aina välillä pilkahti, että vähän sai ruohikollakin maattua.

En kyllä toisaalta ihan ymmärrä, että miksi aina maalta tullessa väsyttää ihan tuhottoman paljon? Joka yö sai nukuttua aina vähintään sen kymmenen tuntia, eikä todellakaan mitään hirveän fyysistä tullut tehtyä, mutta silti tässäkin naputellessa tuntuu, ettei silmät pysy edes auki.. Toisaalta ulkona sai oltua niin paljon, että ehkä se jo ihan väsyttää. Ei me kaupunkilaiset olla totuttu noin isoihin määriin ulkoilmaa..

Eräänä iltana serkkuni veivät mut entiselle louhokselle. Viimeksi siellä louhittiin kai joskus 80-luvulla, eli nyt kaikkiin louhintakuoppiin oli tullut isot kauniit lammet, jotka olivat ihania luonnonkeitaita keskellä metsää. Siellä olisi voinut viettää tuntikausia nauttien hiljaisuudesta, tutkaillen louhintatyöläisten hylkäämiä rakennuksia ja tuijotellen kauniita maisemia.

Tunnelma metsässä erinäisten lampien välissä seikkaillen oli välillä jopa aavemainen, sillä niitä puisia vanhoja rakennuksia oli paljon. Sieltä löytyi työmiesten takkeja vielä naulakosta, jääkaappi keskellä huonetta ruohikon äärellä, puhelinluettelo vuodelta -87 ja kaikkea muuta vähän spookya. En kyllä ihan ymmärrä miksi tavarat oli sinne jätettävä louhintatöiden loputtua, mutta kaipa heillä oli syynsä.

Jokatapauksessa kaunista oli ja ihmettelinkin, miten en tällaisen olemassaolosta edes tiennyt vaikka lapsuudesta saakka olen sukulaisisteni luona lomani viettänyt. Joka tapauksessa, tuonne on ehdottomasti päästävä uudestaan, niin kaunista siellä oli.

Huomenna ja oikeastaan koko ensi viikon aion keskittyä ahkeraan auringonottoon, hyvän ruoan kokkailuun ja ystävien näkemiseen. Kuulostaa rankalta, eikö totta?

Loma<3