perjantai 29. elokuuta 2014

Lissabonin ostokset

En shoppaillut mitenkään erityisen paljon Lissabonissa, mutta kaikki ostokseni olivat suunniteltuja ja tarpeellisia. Okei, kaksi heräteostosta tuli tehtyä, joista toiselle ehkä tulee kuitenkin kesällä käyttöä ja josta joudun varmaan heittämään pois laadun vuoksi... Opinpahan, etten osta neuletta enää koskaan vain sen neljän euron hintalapun vuoksi. Noh, oppia ikä kaikki jne. Kaikkiin muihin ostoksiini olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.


Pitkän aikaa olen halunnut rentoja löysiä pöksyjä ja risaisia farkkuja. En mitään "puolet reisistä ja polvista näkyy"-farkkuja, mutta sellaisia joissa olisi edes jotain pientä rokkia. Molemmat pöksyt löysin sitten Zarasta. Lökäpöksyihin ihastuin niiden materiaalin vuoksi, ne ovat vähän paksumpaa matskua kuin muut kokeilemani lökäpöksyt ja niissä on resorit nilkoissa. Esimerkiksi monet silkkiset housut mitä olen kokeillut ovat leveälahkeisia ja täten tällaiselle pätkälle ihan liian isot. Tällaiset resorilahkeiset sopivat siis mulle paremmin kuin hyvin. Kaupassa mietin jonkin aikaa tulisiko näille käyttöä ja osaisinko käyttää näitä, mutta parin viikon aikana olen melkein korvannut farkut näillä. Enpä ole oikeastaan törmännyt vielä mihinkään mikä olisi ollut täysin nou-nou näiden housujen kaverina.


Massimo Dutista olisin luonnollisesti voinut ostaa puolet vaatteista ja asusteista, mutta maltoin itseni. (Poikaystäväni taas ei harrastanut tällaista itsekuria mitä tuli Dutin myymälöihin..). Massimosta mukaan lähti kuitenkin tämä ihana perusneule, jollaiselle on ollut myös tarvetta. Monet neuleistani ovat todella paksuja, joten tällainen bleiserinkin alle menevä puuttui kaapistani. Yksi viime viikkojen lemppariasuni onkin ollut nuo lökäpöksyt ja tämä neule; voiko mukavempaa asua kuvitella?



Toinen ostokseni Massimo Dutilta oli tämä muhkea ja ihanan pehmeä huivi. Olen monien muiden tapaan myöskin haaveillut Acnen Canada-huivista, mutta nähtyäni tämän, en oikeastaan osannut miettiä miksi Canada olisi tätä parempi. Laatu tuntuu erittäin hyvältä, huivi on todella iso (en ole päässyt vertailemaan Canadaan, mutta uskallan väittää että lähellä ollaan) ja muhkea ja väritys on täydellinen. Hintakin oli yli puolet Acnen huivia edullisempi, eli loppujen lopuksi olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.



Huivini lisäksi olen eniten innossani trenssilöydöstäni! Trenssi olikin tarkoitus ostaa ja kokeilin vaikka mitä erilaisia, mutta takkien suunnittelijat eivät vain oikein ymmärrä mun kroppaa. Se, että ihminen on pieni ja lyhyt, ei välttämättä tarkoita aina sitä että hänen kädet ovat silloin myös pienet ja lyhyet. Ikuisuusongelma kohdallani on siis aina että, takki on joko liian iso kaikkialta muualta kuin hihoista tai sitten se on sopiva muuten mutta hihat ovat ranteiden yläpuolella. Plus trenssivaatimukseni oli, että sen pituus olisi polvien yläpuolella, muuten näyttäisin vain siltä kuin takki kantaisi minua. Lopulta Zaran alerekistä bongasin tämän kivan yksilön, joka istui aivan täydellisesti ja - kyllä vain - hihat olivat tarpeeksi pitkät. Hintakaan ei kirpaissu vaikka paljon enemmänkin olisin voinut trenssitakista maksaa, eli ei muuta kuin kassan kautta! Tässä yksilössä on myös tosi kivan tuntuinen materiaali, aika sellaista paksua ja uskallan jopa väittää että pitää edes vähän sadetta tuon pintatekstuurin ansiosta.


Kaupasta poistuessa poikaystävä kysyi varovasti "Voidaanko me polttaa nyt se sun vanha trenssi?". Heh, vissiin en ollut ainoa joka oli kyllästynyt rumaan, löysään ja ylisuureen trenssiini :D


Pahoittelen muuten kuvia, käytin kyllä puoli tuntia ainakin näiden muokkaamiseen, mutta näköjään blogger ei vaan halunnut niistä pikselittömiä. Ikuisuusongelma vissiin erittäin monessa blogissa. Aikaisemmin ongelma ei ole kyllä ollut ihan näin paha blogissani, ehkä sitten jokin tietty muokkausjuttu sai nämä nyt menemään näin rakeisiksi. Pääasia on, että ostokset tuli esiteltyä :)

Näiden vaatteiden lisäksi ostin esimerkiksi huonetuoksun Zaralta ja kuvissakin vilahtaneen Panama-hatun. Instagramissa moni ehtikin huolestua shoppailuistani julkaistuani kuvan shoppailupusseistamme, mutta tuliaisia tuli ostettua aika tavalla ja ainiin, poikaystäväni osti varmaan koko syysgarderoobinsa uusiksi. Hänellä on meneillään pieni tyylinvaihdoskausi, joten hän tosiaan innostui Lissabonissa. Hyvä vain :)

Itse olen siis ainakin erittäin tyytyväinen ostooksini ja kunhan saan hovikuvaajani paikalle, niin lupaan esitellä vaatteita ihan käytössäkin. Siihen saakka mitä mieltä te olette ostoksistani :)

lauantai 16. elokuuta 2014

Sintra y Cascais

Olimme Lissabonissa kokonaisen viikon ja tiesimme ihan alusta alkaen, että tulemme vierailemaan myös muita lähellä olevia kaupunkeja. Googlailin vähän ehdotuksia ja kyselin myös kavereilta suosituksia ja eniten suosituksia saivat Sintra ja Cascais. Itsekin suosittelen näitä kovasti ja toivon, että tästä postauksesta olisi jotain apua Portugaliin matkaaville :)

Sintraan pääsi tosiaan junalla, joka lähti Rossion rautatieasemalta, aseman nimi taisi olla Restauradores. Kannattaa olla tarkkaavainen, tai menee täysin aseman ohi, ei nimittäin ole mikään ihan normaali juna-asema. Ulkopuolelta rakennus näytti  nimittäin enemmänkin joltain palatsilta tai luksusteatterilta, ihan huippuhieno! Sieltä sitten perus matkustuskortilla saa menopaluun Sintraan, olisiko hinta ollut 3-5 euron luokkaa. Matkustaminen tuolla on siis ihan naurettavan halpaa. Junamatka kestää 40 minuuttia ja Sintra on päätepysäkki, eli ei tarvitse pelätä ohimenemistä ;)


Sintra on siis periaatteessa nähtävyyskaupunki. Kaupunki on ollut kuninkaallisten suosiossa ja kuninkaallisten linnoja ja linnoituksia tuolta löytyy vähän enemmänkin. Hop on, hop off- oppaat yrittävät saada asiakkaita selittämällä kuinka hurjan kaukana kaikki nähtävyydet ovat toisistaan ja vakuuttavat että ainoa fiksu tapa on todellakin ottaa vain se heidän bussinsa. Me vähän huolestuttiinkin jo, kun kyseessä olevan firman kartassa nähtävyydet näyttävätkin olevan vähintään puolen tunnin matkan päässä toisistaan. Onneksi ei kuitenkaan hypätty tähän turistibussiin, vaan mentiin ihan paikallisbussilla, joita meni viiden minuutin välein. Kyseinen bussi meni puolen tunnin ajomatkan aikana kolmen eri palatsin ohi ja monet näyttivät jopa ihan kävelevän. Me haluttiin ihan ekaksi mennä Pena Palaceen, jonka kehuttiin olevan hienoin Sintran palatseista. Kävelymatka sinne olisi ollut aika pitkä ja varmasti aika rankka mutkittelevine ylämäkineen, en tiedä miten jotkut jaksoivat tien tallata.. Jos olisi halunnut nähdä niitä matkan varrella olevia palatseja olisi ollut ihan helppo pysähtyä aina ja sitten taas myöhemmin hypätä saman bussin kyytiin ja jäädä taas seuraavan palatsin kohdalla.


Pena Palace oli tosiaan todella hieno ja oli todella mielenkiintoista nähdä miten Portugalin kuninkaalliset ovat eläneet. Huoneet olivat täsmälleen sennäköiset, kuin yli sata vuotta sitten kuningattarien ja kuninkaiden siellä oikeasti eläessä. Pena Palacen yhteydessä on myös UNESCOn suojaama luonnonmetsä, jossa olisi varmaan mennyt koko päivä kierrellessä ja ihmetellessä. Metsä oli todella kaunis ja niin lumoava ja monesti mietti, että mitähän nämä tuhansia vuosia vanhat puut ovat oikein nähneet.



Meidän oli tarkoitus käydä ainakin neljässä eri kuninkaallisessa nähtävyydessä päivän aikana, mutta kas kummaa Pena Palacessa ja sen metsissä kierrellessä menikin jo neljä tuntia. Nähtävää olisi riittänyt vielä, mutta päätimme lähteä liikkeelle, että näkisimme edes yhden palatsin vielä päivän aikana. Tulimme siis bussilla alas takaisin keskustaan ja päätimme jäädä pois pysäkillä, jolla jäi tosi monta muutakin tyyppiä. Ei tiedetty yhtään miksi, mutta ei kun ihmisvirtaa seuraamaan. Satuimmekin sitten vahingossa palatsille, jonka itseasiassa olimme halunneet Penan lisäksi eniten nähdä! Sintra Palace oli siis seuraava. Mielenkiintoinen paikka sekin, mutta ei läheskään samalla viivalla Penan kanssa.



Halusimme ehdottomasti kierrellä vähän kaupunkiakin, joten jätimme muut linnat ja linnoitukset tällä kertaa väliin ja luvattiin palata vielä joku päivä. Sintran kaupunki on kyllä ehdottomasti kiertelemisen arvoinen, näin kauniissa paikassa en oikeasti ole vielä käynyt. Sintrassa kannattaa ehdottomasti kierrellä ja istuskella sitten johonkin kahvilaan ja sitten tutkailla ihmisten rauhallista tallustelua kapeilla mukulakujilla. Sintra oli ehdottomasti reissun kohokohta ja jos olisimme vain aikaisemmin tajunneet, niin olisimme varanneet kaksi päivää tämän kaupungin näkemiseen. Ehkä jopa kolme. Tuonne ei kannata lähteä sellaisella mentaliteetilla, että nopeasti yhdestä palatsista toiseen, että näkee mahdollisimman paljon yhdessä päivässä. Ehdottomasti suosittelen, tiedän että ainakin itsellä jäi Sintraan niin paljon nähtävää, että takaisin olen menossa.


Nähtävyyksien lisäksi halusimme ehdottomasti yhden rantsupäivän. Cascaista oli vähän ristiriitaista palautetta, paikalliset eivät suositelleet paikkaa ollenkaan, kun taas turistit suosittelivat. Päätimme tällä kertaa olla turisteja ja mennä turistien mukana. En nyt muista juna-aseman nimeä, mutta Cascais'n juna-asema on vihreän metrolinjan päätepysäkin yhteydessä. Sama juttu taas, muutama euro tiketistä ja 40 minuuttia matkaa. Cascais'ta ei ole oikeastaan niin paljon sanottavaa, kuin Sintrasta. Junasta ulos astuessame, kävelimme noin 10minuuttia ja olimme jo biitsillä. Rantojahan kaupungissa on monta, eli valinnanvaraa löytyisi. Me olimme kuitenkin laiskoja ja jäimme ensimmäiseen vastaantulevaan. Jostain turistioppaasta luin, että kyseinen ranta oli kuninkaallisten kesäranta, enkä ihmettele. Paikka oli pieni kallioiden keskellä oleva "aukko", mikäli siis hakee jotain megarantaa, niin tämä ei ole se paikka. Me haluttiin vain ottaa aurinkoa ja pulahtaa mereen, joten oli aika sama missä oltiin.


Cascais oli ihan viihtyisä, mutta ei mikään suuri näyttävä paikka. Sintran jälkeen paikka oli aika keskinkertainen. Ei sillä, emme kauheasti kaupungissa kierrelleet, sillä monta tuntia rannallaolon jälkeen olimme hiekkaisia joka paikasta ja halusimme vain suihkuun. Kävelimme ja kiertelimme siis vähän, mutta aika mitäänsanomaton kuva paikasta jäi. Ihan hyvä, jos haluaa meren ääreen aurinkoa ottamaan. Rantoja löytyy kyllä muualtakin eli en koe, että tämä paikka on ihan mustsee-paikka. Joku saattaa olla eri mieltä, mutta tämä oli oma kokemukseni :) Voi olla myös, ettemme nähnet kaupunkia vain tarpeeksi. Ranta oli kuitenkin todella kaunis ja viihtyisä, joskin erittäin hiekkainen ;)



Kuten ylistyksestäni saattaakin huomata, suosittelen Lissabonia koko sydämeni pohjasta. Tiedän, että itse tulen kaupunkiin ihan varmasti palaamaan, sillä yhdessä viikossa ei vaan saanut yhtään mitään aikaiseksi. Emme päässeet Albufeiraan delfiinejä katsomaan, niinkuin suunnittelimme, emme ehtineet tutustua Setubalin kalastajakylään, emme nähneet edes Lissabonia kokonaan, Sintrasta puhumattakaan. Jos olisin vaihtoon menossa, Lissabon olisi ehdottomasti yksi vaihtoehdoista.
Matka opetti ehdottomasti tällaiselle suunnittelijalle ja perfektionistille, että välillä voi ottaa ihan rennosti. Ei tarvitse välttämättä tietää minuuttiaikataululla, milloin bussit lähtee, ei edes tarvitse tietää millä bussipysäkillä on pois jäätävä. Jos paikka näyttää kivalta, jää pois tutkailemaan. Ainahan voi palata. Nyt yritän vähän soveltaa Lissabonin mentaliteettia omaankin elämään: välillä voi olla vähän eksyksissä, eikä haittaa vaikka ei ole päämäärää; jonnekin päätyy kuitenkin, jos tarpeeksi kauan tallustelee :)

maanantai 11. elokuuta 2014

Upea Lissabon

Pari viikkoa sitten saavuimme Lissaboniin ja kuten sanottu, kaupungin kauneus lumosi ihan ensi hetkistä. Emme olleet sen kummemmin suunnitelleet matkaamme, joten reissussa olimme suoraan sanottuna puolet ajasta ihan pihalla. Vaikka perfektionisti olenkin, niin tällä kertaa sellainen aikatauluttomuus ei haitannut. Eipä mitkään aikataulut ja täsmällisyydet näyttäneet paikallistenkaan elämään paljoa vaikuttavan, joten miksi me olisimme stressanneet?


Päätimme ennen matkaa, ettemme tällä kertaa ottaisi hotellia. Koimme, että ne vähän halvemmat olivat vähän kauempana keskustasta ja halusimme olla ihan keskellä meininkiä. Esimerkiksi Barcelonassa ollessamme hotellimme oli aika kaukana keskustasta, joten joka päivä tuli ajeltua metrolla edestakaisin. Olin kuullut Airbnb:stä jo muutamaan otteeseen ja joidenkin päivien tutkailujen jälkeen vuokrasimme asunnon Lissabonin keskustasta. Viikon majoituksen hinta oli mielestäni aika sama kuin jonkun 2-3 tähden hotellin hinta vähän kauempana keskustasta - ei siis todellakaan paha. 

Airbnb:stä sen verran, että suosittelen ehdottomasti kaikille kyseistä sivustoa, jos asuntoa mielii loman ajaksi vuokrata. Erittäin helppokäyttöinen sivusto ja tuntui myös todella turvalliselta. Rahat eivät siirtyneet asunnonomistajalle kuin vasta 24h meidän saapumisestamme asuntoon, eli jos ongelmia olisi ollut, olisimme voineet ilmoittaa Airbnb:hin ja olisimme saaneet rahamme takaisin. Asuntoja valikoitaessa karsittiin pois sellaiset, joita ei vielä oltu arvosteltu, osittain jotta tietäisimme että asunto ei ole huijaus ja osittain, koska muiden arvosteluista saa tietenkin rehellisimmän kuvan.


Oma asuntomme oli tosiaan ihan Rossion aukion vieressä, eli metroa emme koko loman aikana käyttäneet kuin kerran mennessämme erääseen kauppakeskukseen, joka oli vähän kauempana. Joka puolelle pystyi kävellä, sillä kaikki kaupunginosat ja nähtävyydet olivat niin lähellä toisiaan. Asunto itsessään oli soma pieni kaksio, jonka ikkunasta saattoi aamupalan äärellä tutkailla paikallisten mummeleiden juoruilua ja poikien pallopelejä. Päivisin saimme juosta karkuun erittäin reviiritietoista terrieriä, joka tuli räksyttämään aina, kun joku astui sen kadulle ja iltaisin manailimme etelänmaiden paperinohuita seiniä. Nautin asunnosta kyllä kaikin rinnoin. Tuntui ihan niinkuin viikon verran olisimme ihan asuneet Lissabonissa. Vaikka koirat haukkuivat, mummelit juoruilivat ja pojat kiljuivat peleissää, niin tuntui että tältä Lissabonissa eläminen tuntuisi. Asunnossa oleminen oli siis aito kokemus. Suosittelen!


Olimme myös erittäin positiivisesti yllättyneitä, kuinka mukavia paikalliset ihmiset olivat. Kaikki olivat erittäin avuliaita ja hyväntuulisia, monet höpöttelivät niitä näitä vaikka kaupan jonossa. Neuvoja paikallisista nähtävyyksistä annettiin melkeinpä kilpaa ja oma tausta kiinnosti aina etenkin tarjoilijoita. Kaikkeen ei ihan kuitenkaan ehtinyt viikossa tottua paikallisessa kulttuurissa. Olen aina itse ollut aika nopeatempoinen ihminen ja mua ärsyttää suunnattomasti saamattomat ihmiset. Veikkaisin että Helsingin nopeatempoisuus on vain kasvattanut omaa kärsimättömyyttä näissä asioissa. Lissabonissa kenelläkään ei missään vaiheessa ollut kiire. Välillä tuntui hyvältä kävellä ihmisvirrassa tasaiseen hiljaiseen tahtiin ja nauttia päivästä, mutta välillä oma helsinkiläisyys nosti päätään ja kirosi kaikkia tassuttelijoita. Ihmiset eivät kaduilla oikein osanneet antaa tilaa, vaan piti kävellä mahdollisimman leveästi ja hitaasti, ettei vaan kukaan pääsisi ohi. Tarjoilijat saattoivat unohtaa olemassaolosi kokonaan, ja laskua piti pyytää välillä moneen kertaan. Kaupan kassalla myyjät jäivät rupattelemaan asiakkaiden kanssa niitä näitä, vaikka takana jono kasvoi ja kasvoi. Lopulta kun pääsit kassalle niin tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt katsellessa sitä hälyttimien poistoa ja rahastusta. Sephorassakin kassalla oli yksi myyjä, joka jauhoi ja jauhoi asiakkaan kanssa ja seisoimme siinä jonossa vartin yhden pienen ostokseni kanssa. Lisäksi parin metrin päässä noin neljä myyjää pitivät omaa rupattelutuokiotaan, eikä meidän palveleminen tullut kuuloonkaan. En oikein voi edes sanoa, että Lissabonissa olisi ollut huono asiakaspalvelu, sillä myyjät ja tarjoilijat olivat aina valmiita auttamaan hymyssä suin ja nuo tilanteet olivat mitä luultavimmin kulttuurieroja.


Syömisestä voisin sen verran sanoa, että mikäli on kasvissyöjä, kannattaa vähän googlailla valmiiksi sopivia ravintoloita. Itsellä kävi nimittäin aika monessa ravintolassa aika huono tuuri ruoan kanssa, kun kasvisruoka koetaan siellä vain pieninä alkupaloina tai tapaksina, joita pitäisi syödä kymmenittäin mikäli täyteen pitäisi tulla. Koimme myös pari hassua tilannetta, kun kasvissyönti ei paikallisille oikein mahtunut päähän. Starbucksin myyjä ehdotti minulle esimerkiksi kanakinkkuleipää, kun kysyin jos heillä olisi kasvisleipää.


Oman talon ovi :)

Lempipaikkani Lissabonissa oli ehdottomasti Bairro Alto, paikka joka tulee eloon vasta illempana. Pienten katujen yllä menee värikkäitä nauhoja, ihmiset istuvat ympäri katuja juoden viiniä ja kuunnellen musiikkia. Tilan puutteessa baarin väki voi tuoda tyynyjä portaille ja istuessa tulee vain niin rento ja tunnelmallinen fiilis. Bairro Alton tunnelma on jotain mitä olisi ehdottomasti saatava Helsinkiinkin. Sellaiseen paikkaan olisi ihana mennä istuskelemaan töiden jälkeen ex tempore ihan vaan koska huvittaa.

Lomailumme ei ihan jäänyt vain Lissabonissa kiertelyksi, vaan ehdimme tehdä pari päiväreissuakin. Jottei tästä tulisi ihan kilometripostaus, jätän päiväreissut toiseen postaukseen :) Tänään palaankin sitten töihin neljän viikon loman jälkeen. Mihin tämä aika oikein meni?

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Back in Helsinki

Lissabonista kotiuduttiin eilen yöllä ja tämä päivä on mennyt kuvien läpikäymiseen, koomailuun ja nukkumiseen. Menee varmaan vähän aikaan ennen kuin pääsee taas rytmiin, mutta onneksi töihinpaluu on vasta maanantaina ;)

Tässä kuitenkin vähän esimakua upeasta ja kauniista Portugalista. En oikein osannut odottaa mitään Portugalista, muuta kuin muiden puheita Lissabonin kauneudesta. Olin kuitenkin paikalle päästessä silmät ihan pyöreinä. Jo ensimmäisen kerran astuessa metrosta ulos Rossion asemalle huokaisin poikaystävälle miten kaunista ympäristö oli. Kameraa en aina edes mukaan ottanut, kun halusin keskittyä vain toisen seuraan ja nauttia kaikesta.






Jonkun verra kuvia tuli kuitenkin otettua ja palaankin varmasti vähän pirteämpänä takaisin kertomaan kokemuksiamme Lissabonista. Kerrottavaa riittää, eikä varmaan edes yksi postaus riitä kattamaan kaikkea. On kuitenkin ihanaa olla taas kotona, täällä on jopa lämpimämpää kuin Lissabonissa, eli paluu arkeen ei ihan niin epämiellyttävä ollut ;)

 Nyt menen kuitenkin kahvinkeittoon ja aloitan pyykinpesuprosessin! Palaillaan :)