Upea Lissabon

Pari viikkoa sitten saavuimme Lissaboniin ja kuten sanottu, kaupungin kauneus lumosi ihan ensi hetkistä. Emme olleet sen kummemmin suunnitelleet matkaamme, joten reissussa olimme suoraan sanottuna puolet ajasta ihan pihalla. Vaikka perfektionisti olenkin, niin tällä kertaa sellainen aikatauluttomuus ei haitannut. Eipä mitkään aikataulut ja täsmällisyydet näyttäneet paikallistenkaan elämään paljoa vaikuttavan, joten miksi me olisimme stressanneet?

Päätimme ennen matkaa, ettemme tällä kertaa ottaisi hotellia. Koimme, että ne vähän halvemmat olivat vähän kauempana keskustasta ja halusimme olla ihan keskellä meininkiä. Esimerkiksi Barcelonassa ollessamme hotellimme oli aika kaukana keskustasta, joten joka päivä tuli ajeltua metrolla edestakaisin. Olin kuullut Airbnb:stä jo muutamaan otteeseen ja joidenkin päivien tutkailujen jälkeen vuokrasimme asunnon Lissabonin keskustasta. Viikon majoituksen hinta oli mielestäni aika sama kuin jonkun 2-3 tähden hotellin hinta vähän kauempana keskustasta - ei siis todellakaan paha. 

Airbnb:stä sen verran, että suosittelen ehdottomasti kaikille kyseistä sivustoa, jos asuntoa mielii loman ajaksi vuokrata. Erittäin helppokäyttöinen sivusto ja tuntui myös todella turvalliselta. Rahat eivät siirtyneet asunnonomistajalle kuin vasta 24h meidän saapumisestamme asuntoon, eli jos ongelmia olisi ollut, olisimme voineet ilmoittaa Airbnb:hin ja olisimme saaneet rahamme takaisin. Asuntoja valikoitaessa karsittiin pois sellaiset, joita ei vielä oltu arvosteltu, osittain jotta tietäisimme että asunto ei ole huijaus ja osittain, koska muiden arvosteluista saa tietenkin rehellisimmän kuvan.

Oma asuntomme oli tosiaan ihan Rossion aukion vieressä, eli metroa emme koko loman aikana käyttäneet kuin kerran mennessämme erääseen kauppakeskukseen, joka oli vähän kauempana. Joka puolelle pystyi kävellä, sillä kaikki kaupunginosat ja nähtävyydet olivat niin lähellä toisiaan. Asunto itsessään oli soma pieni kaksio, jonka ikkunasta saattoi aamupalan äärellä tutkailla paikallisten mummeleiden juoruilua ja poikien pallopelejä. Päivisin saimme juosta karkuun erittäin reviiritietoista terrieriä, joka tuli räksyttämään aina, kun joku astui sen kadulle ja iltaisin manailimme etelänmaiden paperinohuita seiniä. Nautin asunnosta kyllä kaikin rinnoin. Tuntui ihan niinkuin viikon verran olisimme ihan asuneet Lissabonissa. Vaikka koirat haukkuivat, mummelit juoruilivat ja pojat kiljuivat peleissää, niin tuntui että tältä Lissabonissa eläminen tuntuisi. Asunnossa oleminen oli siis aito kokemus. Suosittelen!

Olimme myös erittäin positiivisesti yllättyneitä, kuinka mukavia paikalliset ihmiset olivat. Kaikki olivat erittäin avuliaita ja hyväntuulisia, monet höpöttelivät niitä näitä vaikka kaupan jonossa. Neuvoja paikallisista nähtävyyksistä annettiin melkeinpä kilpaa ja oma tausta kiinnosti aina etenkin tarjoilijoita. Kaikkeen ei ihan kuitenkaan ehtinyt viikossa tottua paikallisessa kulttuurissa. Olen aina itse ollut aika nopeatempoinen ihminen ja mua ärsyttää suunnattomasti saamattomat ihmiset. Veikkaisin että Helsingin nopeatempoisuus on vain kasvattanut omaa kärsimättömyyttä näissä asioissa. Lissabonissa kenelläkään ei missään vaiheessa ollut kiire. Välillä tuntui hyvältä kävellä ihmisvirrassa tasaiseen hiljaiseen tahtiin ja nauttia päivästä, mutta välillä oma helsinkiläisyys nosti päätään ja kirosi kaikkia tassuttelijoita. Ihmiset eivät kaduilla oikein osanneet antaa tilaa, vaan piti kävellä mahdollisimman leveästi ja hitaasti, ettei vaan kukaan pääsisi ohi. Tarjoilijat saattoivat unohtaa olemassaolosi kokonaan, ja laskua piti pyytää välillä moneen kertaan. Kaupan kassalla myyjät jäivät rupattelemaan asiakkaiden kanssa niitä näitä, vaikka takana jono kasvoi ja kasvoi. Lopulta kun pääsit kassalle niin tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt katsellessa sitä hälyttimien poistoa ja rahastusta. Sephorassakin kassalla oli yksi myyjä, joka jauhoi ja jauhoi asiakkaan kanssa ja seisoimme siinä jonossa vartin yhden pienen ostokseni kanssa. Lisäksi parin metrin päässä noin neljä myyjää pitivät omaa rupattelutuokiotaan, eikä meidän palveleminen tullut kuuloonkaan. En oikein voi edes sanoa, että Lissabonissa olisi ollut huono asiakaspalvelu, sillä myyjät ja tarjoilijat olivat aina valmiita auttamaan hymyssä suin ja nuo tilanteet olivat mitä luultavimmin kulttuurieroja.

Syömisestä voisin sen verran sanoa, että mikäli on kasvissyöjä, kannattaa vähän googlailla valmiiksi sopivia ravintoloita. Itsellä kävi nimittäin aika monessa ravintolassa aika huono tuuri ruoan kanssa, kun kasvisruoka koetaan siellä vain pieninä alkupaloina tai tapaksina, joita pitäisi syödä kymmenittäin mikäli täyteen pitäisi tulla. Koimme myös pari hassua tilannetta, kun kasvissyönti ei paikallisille oikein mahtunut päähän. Starbucksin myyjä ehdotti minulle esimerkiksi kanakinkkuleipää, kun kysyin jos heillä olisi kasvisleipää.

Oman talon ovi :)

Lempipaikkani Lissabonissa oli ehdottomasti Bairro Alto, paikka joka tulee eloon vasta illempana. Pienten katujen yllä menee värikkäitä nauhoja, ihmiset istuvat ympäri katuja juoden viiniä ja kuunnellen musiikkia. Tilan puutteessa baarin väki voi tuoda tyynyjä portaille ja istuessa tulee vain niin rento ja tunnelmallinen fiilis. Bairro Alton tunnelma on jotain mitä olisi ehdottomasti saatava Helsinkiinkin. Sellaiseen paikkaan olisi ihana mennä istuskelemaan töiden jälkeen ex tempore ihan vaan koska huvittaa.

Lomailumme ei ihan jäänyt vain Lissabonissa kiertelyksi, vaan ehdimme tehdä pari päiväreissuakin. Jottei tästä tulisi ihan kilometripostaus, jätän päiväreissut toiseen postaukseen :) Tänään palaankin sitten töihin neljän viikon loman jälkeen. Mihin tämä aika oikein meni?